Meluntorjunta

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä. Melun määrittäminen pelkästään fysikaalisesti, mittaamalla, on hankalaa, koska melulle on ominaista nimenomaan sen häiritsevyys, ja äänien häiritsevyyteen vaikuttavat voimakkuuden ja muiden fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi mm. kuulijan herkkyys, asennoituminen äänilähdettä kohtaan ja aikaisemmat kokemukset.

Muun muassa liikenteestä, teollisuudesta, rakentamisesta ja vapaa-ajan toiminnoista ympäristöön leviävää melua kutsutaan ympäristömeluksi. Se muistuttaa monilta osin muita ympäristöön kohdistuvia päästöjä.

Vastuu meluntorjunnasta on melun aiheuttajilla ja viranomaisilla - erityisesti liikenneviranomaisilla ja kunnilla. Melua vähennetään tehokkaimmin vaimentamalla päästölähteitä. Lisäksi alueiden käytön ja liikenteen suunnittelu ovat tärkeitä keinoja. Hyvällä kaavoituksella voidaan eri toiminnot sijoittaa niin, että meluhaittoja on mahdollisimman vähän. Merkitystä on myös sillä, miten asunnot rakennetaan ja peruskorjataan.

Meluilmoitus

Ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) 60 §:n mukaisesti toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta. Näitä ovat mm. rakentaminen ja yleisötilaisuus, jos melun tai tärinän on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää. Tarkempia ohjeita meluilmoituksesta löytyy ympäristöhallinnon sivuilta: Meluilmoitus

Jos melua aiheuttava toiminta on pidempiaikaista tai jatkuvaa, saattaa toiminta edellyttää ympäristölupaa. Asiaa voi kysyä kunnan ympäristönsuojelusihteeriltä.

Linkkejä:
Yleistä meluntorjunnasta: Ympäristöhallinnon meluntorjuntasivusto
Meluntorjuntaan liittyvää lainsäädäntöä: Ympäristöhallinto

Päivitetty viimeksi: 9.3.2009 (Klemelä Timo)