Ilmastonmuutos

Ilmasto määritellään tutkimalla säätä (mm. lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, suhteellinen kosteus) ja laskemalla erilaisia keskihavaintoja. Paikalliseen ilmastoon vaikuttavat leveyspiiri, korkeus ja etäisyys merestä sekä merivirrat. Ilmasto on käsite, jota on käytetty jakamaan maapallo alueisiin, joilla on samanlaiset ilmastolliset arvot. Suomi kuuluu sijaintinsa takia väli-ilmastoon, joissa on meri- ja mannerilmaston piirteitä riippuen ilmavirtausten suunnasta ja matalapaineiden liikkeistä.

Ilmastonmuutos on merkittävä pitkän aikavälin muutos globaalissa tai paikallisessa ilmastossa. Tarkasteltava aika voi vaihdella vuosista jopa miljooniin vuosiin. Ilmastoa muuttaa monet asiat, mm. jäätiköiden pieneneminen ja kasvu, auringon aktiivisuuden vaihtelu, tulivuorenpurkaukset ja kasvihuonekaasut. Tällä hetkellä käynnissä olevan ilmastonmuutoksen todetaan olevan seurausta ihmisen toiminnasta ja maapallon keskilämpötila tulee nousemaan vuoteen 2100 mennessä 1,5-6 astetta.

Vuonna 1988 YK perusti poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change, hallitustenvälinen ilmastopaneeli). IPCC:n tehtävänä on arvioida monitieteellisesti ilmastotutkimuksen tuloksia ja esittää ne päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. IPCC:n mukaan (2007) tärkeimmät vaikutukset 2000-luvun alkuun mennessä viimeisten sadan vuoden aikana ovat:

• ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat kasvaneet 31 % ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuudet sitäkin enemmän
• maanpinnan keskilämpötila on noussut 0,74 astetta
• meren pinta on noussut noin 10 cm vuodesta 1961

IPCC arvioi, että tämän vuosisadan loppuun mennessä:

• keskilämpötila nousee 1,1-6,4 astetta
• meren pinta nousee 17 cm
• erityisesti jo kuivilla alueilla kuivuuskaudet voimistuvat, kun taas rannikoilla, alavilla mailla ja jokisuistoissa tulvat lisääntyvät
• rankkasateet lisääntyvät, mutta jäätiköihin ja lumeen varastoituneen veden sekä kesän ja syksyn valumaveden määrä vähenee alueilla, joilla asuu yli miljardi ihmistä.

Kasvihuoneilmiö

Ilman kasvihuoneilmiötä maapallon pintalämpötila olisi n. - 18°C, nykyisen +15°C sijaan. Kasvihuonekaasut toimivat ilmakehässä samoin kuin lasi kasvihuoneessa, eli päästävät auringosta tulevan säteilyn lävitseen mutta eivät kaikkea maapallon lämpösäteilyä karkuun. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet, mikä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja lämmittää ilmastoa. Tätä lämpenemistä ja siitä aiheutuvia ilmaston häiriöitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi. On kuitenkin huomattava, että vaikka maapallon keskilämpötila kohoaisi, alueellisesti ilmasto saattaa jopa viiletä.

Kasvihuonekaasut

Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry ja hiilidioksidi, jotka sieppaavat valtaosan, noin 90 %, maanpinnan ja merien lähettämästä lämpösäteilystä. Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan viime 650 000 vuoden aikana. Vuosina 1970-2004 maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet 70 % ja hiilidioksidipäästöt 80 % esiteolliseen aikaan verrattuna.

Merkittävin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen energiantuotannossa ja liikenteessä. Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. maataloudessa, teollisuuden prosesseissa, kaatopaikoilla ja metsäpaloissa

Linkkejä:
Yleistä ilmastosta
Ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa:
Ilmasto.org -kaikki ilmastonmuutoksesta
Ilmatieteen laitos